Rosen-terapia

Muistan monesti kuulleeni Rosen-terapiasta ja vaikka kuulemani oli aina positiivista, en itse ollut sen enempää kiinnostunut aiheesta. Ehkä siksi etten oikein osannut jäsentää sitä miksikään, siinä kun ei tökitä neuloilla eikä käytetä muitakaan apuvälineitä vaan lähinnä sanoitetaan omaa oloa. Ja jos totta puhutaan, koin käyneeni tarpeeksi terapeuteilla juttelemassa omasta olostani kokematta minkäänlaista mullistavaa siirtymää.
Kuitenkin muutama viikko takaperin kyselin kavereiltani mitkä hoitomuodot heitä kiinnostaisi, tai mistä heillä oli eniten kysyttävää. Yhdeksi "suosikeiksi" tuli Rosen-terapia, joten varasin itselleni ajan henkilölle joka tuntui minusta juuri oikealle.
Eilen oli sitten se päivä jolloin siellä kävin, varautumatta siihen että koko kehon hoidossa ollaan alusvaatteisillaan. Onneksi jalkakarvani osasivat käyttäytyä ja henkilövahingoilta vältyttiin.
Itse hoito aloitettiin mahallaan maaten hoitajan hellästi tunnustellen selkääni ja jalkojani opiskellen missä kohtaa lihasjumini olivat pahimmillaan. Samalla hän kertoi mitä etsii, mitä voin olettaa että hoidossa nousee pintaan (esim. lapsuuden traumat) ja pyysi itseäni painamaan silmäni kiinni ja kuuntelemaan niitä viestejä mitä kehoni minulle antaa. Ja antoihan se! Alkaen lapsuudesta (siinä kohtaa aloin jo itkemään) hoitajan hellät kädet saivat jumeja, tai oikeammin padottuja tunteita työnnettyä tietoisuuteen ja pyysi niitä ääneen sanoittamaan. Sen enempää kehoittamatta kerroin vain muutamalla sanalla pintaan nousseista tunteistani, niitä analysoimatta tai taustoja selittämättä. Ja aina kun olo helpotti ja hierottavan kohdan kipeys alkoi hellittämään, siirtyi hoitaja seuraavaan kohtaan josta nousi taas uusia tunteita ja muistoja mieleen.

Hoito kesti tunnin, ja sen aikana saimme neljä isoa fyysisesti kipeää tukosta aukaistua ja jos ei nyt kaikkea loppuun asti käsiteltyä, niin ainakin tuotua välittömään tietoisuuteen. Toisin kuin pelkässä terapiassa jossa olo minulla jälkeenpäin oli aina raskas, Rosenin jälkeen olo oli kevyt, helpottunut, hengitin syvemmin ja olin väsynyt mutta levollinen. Tuntui kuin moni taakka olisi jäänyt jo hoitopöydälle eikä mieleni edes tee niitä sen enempää vatvoa, nyt on aika päästää niistä irti. Viikon verran, hoitaja kertoi, unet saattavat olla erikoisia tai syviä tunteita saattaa putkahtaa varoittamatta pintaan. Kahden viikon päästä menen uudestaan ja silloin ei kuulemma enää itketä ihan niin paljoa, osa on jo käsitelty pois. Ja niin uskonkin. Koska niinhän se on, että sanoitus auttaa tunteiden käsittelyssä ja jäsentämisessä, mutta kun mukaan laittaa kosketuksen ja tukoksien manuaalisen poiston kehosta on vaikutus huomattavasti paljon suurempi ja välittömämpi kuin pelkän itkuvirren. 
Olen tullut kuulluksi ja kannatelluksi.


 Hoitaja jolla itse kävin ja jota voin ehdottomasti suositella:
 Maija Frauenknecht, Kruununhaka, 
 Tunnin hoito 70€


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Erilaisten hoitojen suosituksia

Borrelioosi